Miten tähän päädyttiin

Asuimme viime keväänä opiskelija-asunnossa Tampereella. Olimme välillä puhelleet siitä, että sitten kun on valmistuttu, niin rakennetaan oma talo tai hankitaan vanha. Tilaa täytyy olla, sillä harrastukset sitä vaativat.

Oli keväinen lauantaiaamu. Lueskelin Aamulehden asuntoliitettä mielenkiinnosta ja silmiini osui omakotitalo Ylöjärvellä. Talo oli sisältä remontoitu tyylikkäästi, ulkokuori ei ollut maaritteleva. Pihalla oli pieni halli ja pihassa "öljykuoppa" auton rassailuja varten. Talossa asui siis autoharrastaja. "Pitäskö käydä kattomassa?" Noh, loppuen lopuksi emme ikinä päässeet näyttöön ja talo taisi mennäkkin kaupaksi (oli kyllä myöhemmin uudestaan myynnissä, eli emme tiedä, mitä vikaa siellä oikeasti oli). Ja oli sitä hintaakin ehkä hiukan liikaa.

Noh, tämä ei meitä lannistanut, vaan iskin erilaisia vahteja asuntoilmoitussivuille ja niitähän sitten tippuili sähköpostiin päivittäin. Eräänä päivänä sitten tupsahti ilmoitus Akaan Kylmäkoskelle olevasta omakotitalosta. Ilmoituksessa oli listattu ulkorakennuksia ja kuvia oli vain ulkoa. Sisäkuvia ei ollut yhtään. "Mites tää, eikö vaikuta mielenkiintoiselta? Mennäänkö mielenkiinnosta katsomaan?" Sovittiin näyttö ja toukokuun puolen välin paikkeilla kävimme katsomassa taloa. Sillä hetkellä ulkorakennukset kiinnostivat paljon enemmän kuin itse talo. Talo oli nimittäin niin täynnä tavaraa kuin vaan ihminen pystyy elämänsä aika keräämään. Talon isäntä oli menehtynyt paria vuotta aikaisemmin ja emäntä poikansa kanssa asutti taloa.

Tavaraa oli JOKA paikassa

Edullinen hintakin selvisi näytön aikana. Taloon sisääntuleva vesi ei ollut juomakelpoista. Muuten mainiota talousvettä, mutta rautaa TODELLA paljon. Se tietysti myös näkyi kaikissa posliinialtaissa ja kaakeleissa. Muutenkin sisätilojen arviointi oli varsin haasteellista sen tavaramäärän takia. Ulkorakennuksia tongittiinkin senkin edestä ja kyllähän ne vakuuttivat. 3 auton autotalli. Suuli/navettarakennus, jossa siis yksi pienempi tila ja yksi isompi, vanha navetta, 2 varastotilaa ja tietysti navetan ylinen. Sydämen viimeistään vei joenranta ja siellä oleva vanha rantasauna. Talon isäntä oli ilmeisesti pitänyt hyvin paikkoja kunnossa, mutta edellisen 2 vuoden aikana paikat olivat päässeet repsottamaan. Rantasaunan valurautainen vesipata oli umpiruosteessa (oli ilmeisesti saunomiset jääneet kesken). Ja ylipäätään rantasaunalle pääseminen oli haastellista ylikasvaneiden puskien takia.

On se saunakin siellä

Jätimme talon muhimaan viikonlopun ajaksi ja kyselimme hieman viisaammilta neuvoja, onko tässä mitään järkeä. Pankkiinkin saatiin seuraavaksi viikoksi aika, ihan vain kyselemään, onko tällaisilla opiskelijanuorilla mitään mahdollisuuksia minkäänlaiseen lainaan.

Vesiasia itseäni eniten talossa häiritsi. Kunnon suodattimella homma korjaantuisi, mutta semmoinen maksaa maltaita. Jostain kuitenkin tuli ilmi, että isäpuoleni, joka omistaa paljon kaikenmoista tavaraa, omistaa vedensuodattimen, joka tarvitsisi säilytyspaikan. 1+1=2, harmaat aivosolut sattuivat osumaan yhteen. "No, meillä saattais olla säilytystilaa sille, jos voimme myös käyttää sitä?". Ja sittenhän se homma lähti ihan käsistä.

Kävimme uudestaan katsomassa taloa kyseisen isäpuoleni ja äiti kanssa. Saimme hiukan parempaa näkemystä, mitä kaikkea hommaa olisi tiedossa. Taisi hekin hiukan ihastua siihen paikkaan. :)

Pankki suostui antamaan lainaa ja tarjoustakin laitettiin eteenpäin. Halusimme taloon teetettävän kuntotarkastuksen, vaikka edellinen oli tehty 2 vuotta aikaisemmin. Kuntotarkastus tehtiin (siitä ehkä myöhemmin lisää) ja touko-kesäkuun vaihteessa kirjoitimme jo ennakkosopimuksen kaupasta. Byrokratian takia jouduimme odottelemaan virallista kauppaa juhannuksen jälkeiseen aikaan ja siinä samalla sitten saimmekin jo avaimet käteen. Olimme talonomistajia! Heinäkuu oli varattu ehostamiselle ja elokuun alussa oli tarkoitus muuttaa pysyvästi maalle. Hups!