Pihaa ja pohjia

Ennen kuin päästään käsiksi, mitä olemme tehneet ja mitä tulemme taloon tekemään, niin tutustutaan hieman talon pohjaan ja pihapiiriin.

Kuvat on pääsiassa otettu näytöissä, joten vielä en paljasta, miltä täällä nyt näyttää. :)

Tontti on siis 7400 neliötä eli tilaa on varsin mukavasti. Tontti rajoittuu peltoon, pieneen metsään, naapurin kesämökkitonttiin sekä jokeen.

Hieno itse askartelema kuva. :)

Pihamaa rajoittuu kahteen alueeseen, koska tontin läpi kulkee tie. Tien talon puolella on tämä suuli/navetta -rakennus, autotalli ja puuliiteri. Tien toisella puolella eli joen puolella on rantasauna.

Tieltä katsottuna talo ja takana autotalli

Suuli/navetta -rakennuksessa on siis vanha navetta karjakeittiöineen. Eläimiä kertomuksen mukaan viimeksi on ollut 80-luvulla. Navetassa ei haise pahalle ja muutenkin tilat on ihan ok kunnossa. Katto on ehkä huonokuntoisin. Navetasta pääsee "perähuoneeseen", joka on lähinnä varastotilaa. Navetasta pääsee navetan ylisille, joka on avointa tilaa, jossa tällä hetkellä varastoidaan lautaa ja lankkua. Toisessa päässä navettaa on se isompi suuli, jossa ennen vanhaan on säilytetty isoja koneita. Tässä tilassa on kaksi isoa ulko-ovea, joista jopa bussi mahtuu läpi. Lattia betonia. Siinä "perähuoneen" päässä rakennusta on pienempi suuli, jossa on myös läpiajettavat ovet sekä kulku toiseen varastoon, jota kutsutaan nimellä "leluvarasto". Leluja meille ei juurikaan ole, mutta avaimessa luki niin, joten se jäi sitten käyttöön. Leluvarastoa on hieman yritetty ehostella, esimerkiksi sinne on tehty lattia ja siellä voisi ehkä säilyttää tavaroita, jotka eivät kosteudesta hätkähdä. Niin ja tässä rakennuksessa on myös huussi kahdella reiällä. :)

Etukulmassa pienempi suuli, pienestä ovesta pääsee leluvarastoon.

Navetan ylinen

Suuli

Huussi

Navetan takana on puuliiteri, jossa myös puutavaraa oli valmiina. Ja liiterin vieressä sitten kolmen auton autotalli. Sinne mahtuu mainiosti miehen harrastukset (niinkuin sinne navettaankin). Autotallin toisella seinällä on vielä jonkinmoinen katos, jonne sinnekkin mahtuisi yksi auto, mutta se katos on nyt täynnä epämääräistä puutavaraa. Sen siivoaminen on ehkä sitten ensi kesän hommia.

Autotallin päätyä

Tällä puolella tonttia on iso nurmialue eli kentura, talon toisella puolella myös nurmialuetta, jossa on hieman istutuksia, kuten pari omenapuuta, marjapuska yms. Isolta tieltä talon ovelle johtaa koivukuja.

Koivukuja ja kenturaa

 Joen puolella on niittyä ja se rantasauna. :) Entisillä asukkailla on rannassa ollut myös laituri, mutta virta kuulemma vei koko laiturin. Tonttimme kohdalla on virtaavampi kohta ja myös suvantoa, jossa naapurilla on laituri. Sovimme naapurin kanssa, että he saavat käydä kalastamassa meidän tontin puolelta ja me saadaan käyttää laituria. Hyvä diili siis. Testiemme mukaan laiturin päässä on yli 2 m vettä ja hiekkapohja. Itse rantasauna on myös hiukan kulunut, mutta tulipesät toimivat ja hormi vetää.

Rantasauna ja tie

Keväällä joessa oli hieman enemmän vettä kuin nyt.

 Talossa on 1,5 kerrosta ja kellari ja yhteensä asuinpinta-alaa on noin 120 neliötä. Alatasossa on eteinen, kodinhoitohuone, aula, wc, pesuhuone, sauna, keittiö, olohuone ja "työhuone" sekä pieni varastokoppi. Olohuoneen ja "työhuoneen" välille on levennetty oviaukko. "Työhuoneelle"emme ole vielä keksineet järkevää nimeä, mutta siellä on miehen tietokone, joten se on nyt tavallaan työhuone. Tosin sinne on tulossa myös mun piano, joten se voi olla myös pianohuone. Yläkerrassa on kaksi makuuhuonetta, sekä reunoilla vinttitilaa. Toiseen on tehty lattia, toisessa on purut. Kellarin ehostus oli jäänyt entiseltä isännältä kesken, joten se on vielä aika käyttökelvoton. 

Kellariin kuljetaan ulkokautta.

Isomman makuuhuoneen päässä on vielä parveke.

Miten tähän päädyttiin

Asuimme viime keväänä opiskelija-asunnossa Tampereella. Olimme välillä puhelleet siitä, että sitten kun on valmistuttu, niin rakennetaan oma talo tai hankitaan vanha. Tilaa täytyy olla, sillä harrastukset sitä vaativat.

Oli keväinen lauantaiaamu. Lueskelin Aamulehden asuntoliitettä mielenkiinnosta ja silmiini osui omakotitalo Ylöjärvellä. Talo oli sisältä remontoitu tyylikkäästi, ulkokuori ei ollut maaritteleva. Pihalla oli pieni halli ja pihassa "öljykuoppa" auton rassailuja varten. Talossa asui siis autoharrastaja. "Pitäskö käydä kattomassa?" Noh, loppuen lopuksi emme ikinä päässeet näyttöön ja talo taisi mennäkkin kaupaksi (oli kyllä myöhemmin uudestaan myynnissä, eli emme tiedä, mitä vikaa siellä oikeasti oli). Ja oli sitä hintaakin ehkä hiukan liikaa.

Noh, tämä ei meitä lannistanut, vaan iskin erilaisia vahteja asuntoilmoitussivuille ja niitähän sitten tippuili sähköpostiin päivittäin. Eräänä päivänä sitten tupsahti ilmoitus Akaan Kylmäkoskelle olevasta omakotitalosta. Ilmoituksessa oli listattu ulkorakennuksia ja kuvia oli vain ulkoa. Sisäkuvia ei ollut yhtään. "Mites tää, eikö vaikuta mielenkiintoiselta? Mennäänkö mielenkiinnosta katsomaan?" Sovittiin näyttö ja toukokuun puolen välin paikkeilla kävimme katsomassa taloa. Sillä hetkellä ulkorakennukset kiinnostivat paljon enemmän kuin itse talo. Talo oli nimittäin niin täynnä tavaraa kuin vaan ihminen pystyy elämänsä aika keräämään. Talon isäntä oli menehtynyt paria vuotta aikaisemmin ja emäntä poikansa kanssa asutti taloa.

Tavaraa oli JOKA paikassa

Edullinen hintakin selvisi näytön aikana. Taloon sisääntuleva vesi ei ollut juomakelpoista. Muuten mainiota talousvettä, mutta rautaa TODELLA paljon. Se tietysti myös näkyi kaikissa posliinialtaissa ja kaakeleissa. Muutenkin sisätilojen arviointi oli varsin haasteellista sen tavaramäärän takia. Ulkorakennuksia tongittiinkin senkin edestä ja kyllähän ne vakuuttivat. 3 auton autotalli. Suuli/navettarakennus, jossa siis yksi pienempi tila ja yksi isompi, vanha navetta, 2 varastotilaa ja tietysti navetan ylinen. Sydämen viimeistään vei joenranta ja siellä oleva vanha rantasauna. Talon isäntä oli ilmeisesti pitänyt hyvin paikkoja kunnossa, mutta edellisen 2 vuoden aikana paikat olivat päässeet repsottamaan. Rantasaunan valurautainen vesipata oli umpiruosteessa (oli ilmeisesti saunomiset jääneet kesken). Ja ylipäätään rantasaunalle pääseminen oli haastellista ylikasvaneiden puskien takia.

On se saunakin siellä

Jätimme talon muhimaan viikonlopun ajaksi ja kyselimme hieman viisaammilta neuvoja, onko tässä mitään järkeä. Pankkiinkin saatiin seuraavaksi viikoksi aika, ihan vain kyselemään, onko tällaisilla opiskelijanuorilla mitään mahdollisuuksia minkäänlaiseen lainaan.

Vesiasia itseäni eniten talossa häiritsi. Kunnon suodattimella homma korjaantuisi, mutta semmoinen maksaa maltaita. Jostain kuitenkin tuli ilmi, että isäpuoleni, joka omistaa paljon kaikenmoista tavaraa, omistaa vedensuodattimen, joka tarvitsisi säilytyspaikan. 1+1=2, harmaat aivosolut sattuivat osumaan yhteen. "No, meillä saattais olla säilytystilaa sille, jos voimme myös käyttää sitä?". Ja sittenhän se homma lähti ihan käsistä.

Kävimme uudestaan katsomassa taloa kyseisen isäpuoleni ja äiti kanssa. Saimme hiukan parempaa näkemystä, mitä kaikkea hommaa olisi tiedossa. Taisi hekin hiukan ihastua siihen paikkaan. :)

Pankki suostui antamaan lainaa ja tarjoustakin laitettiin eteenpäin. Halusimme taloon teetettävän kuntotarkastuksen, vaikka edellinen oli tehty 2 vuotta aikaisemmin. Kuntotarkastus tehtiin (siitä ehkä myöhemmin lisää) ja touko-kesäkuun vaihteessa kirjoitimme jo ennakkosopimuksen kaupasta. Byrokratian takia jouduimme odottelemaan virallista kauppaa juhannuksen jälkeiseen aikaan ja siinä samalla sitten saimmekin jo avaimet käteen. Olimme talonomistajia! Heinäkuu oli varattu ehostamiselle ja elokuun alussa oli tarkoitus muuttaa pysyvästi maalle. Hups!

Blogi auki!

Tämä asia on muhinut jo jonkin aikaa ja olen sitä mieltä, että tämä on mielenkiintoinen aihe ja haluamme jakaa näitä asioita teidän kanssanne.

Tällä hetkellä olemme omistaneet pian 3kk 1948 vuonna rakennetun rintamamiestalon piharakennuksineen Akaasta.

Tämän blogin tarkoituksena on hieman kertoa siitä, miten yksi kerros- ja rivitalossa elämänsä elänyt ja toinen pikkukylän kirkon kylällä asunut opiskelijapariskunta opettelee elämään maalla. Kirjoitettavaa on jo tähän mennessä paljon ja itse ainakin haluan laittaa ylös vaiheet, mitä olemme tällä tontilla tehneet, vaikka sitten muistoksi. Tietenkin pätevät kommentit ja mielipiteet ovat aina tervetulleita. Tähän projektiin ei olisi ryhdytty ilman hyvää tukiverkkoa, joilla on kokemusta ja ainakin näkemystä näistä asioista.

Tervetuloa siis seuraamaan elämää Markolan tilalla!